Okei chillataan hetki

Puoli viideltä, saavun kotiini, riisun kenkäni ja istun tuolille.
Tuolin pohjalta raikuu kattooni minun huutoni 

Edellisessä blogimerkinnässä kirjoittelin siitä, kuin kaikki on tosi hyvin. Nyt vähän toisenlaisia tunnelmia. Ollu henkisesti ja fyysisesti suhteellisen rankat reilut kaks viikkoa takana. Älytön turhautuminen, v*tutus ja fiilisten vuoristorata ollu läsnä harmillisen monena päivänä. Kesän ensimmäinen rippileiri oli koko tähänastisen elämäni uuvuttavin, eikä yleisfiilis juuri helpottanut sen jälkeenkään. Hesburgerin nyt itsessään vielä jaksais, ellei mukaan ympättäis kaikinnäkösiä muitakin ”kriisejä” ja ongelmia

Kesän ensimmäinen rippileiri, veti tosiaan miehestä mehut aivan kokonaan pois. Leiri ei omalta kohdaltani ollut täysi ”katastrofileiri”, mutta duunia joutui kyllä paiskimaan ihan koko rahan edestä. Leiriläiset oli jakautuneet aika selvästi kahteen sakkiin, niinhin joita kiinnosti ja niihin joita ei. Minkäänlaisia väliinputoajia ei juuri ollut. Raskain tehtävä olikin siinä, että miten hoitaa vaikeammat tapaukset niin, että leiri olisi kuitenkin toiselle puolikkaalle (niille jotka tykkäsivät) mieluisa ja mukava. Muut työntekijät painivat ihan oman pystymisensä äärirajoilla haastavien leiriläisten kanssa, niin että kertaalleen tuntui jopa siltä, että kolmesta leirin vetäjästä minä olin ainoa ohjaamassa rippileirin purtta kohti satamaa. Huh. Harvoinpa tekee mieli rippileirin jälkeen korkata olut yhtä paljon kuin tällä kertaa. Hra. Perjantaipullo taas muistutti, mitä varten on olemassa. Palautuminen vei monta päivää.

Ja mitään tauhallista palautumistahan siis ei minulle suotu. Boffauspuolella tuleva sotahuuto ja heikohko yhteishenki aiheutti ryhmässämme ns. kamelin selän katkomisia. Hetken aikaa kaikki olivat vihaisia ja vittuuntuneita toisilleen ja ryhmän koko pieneni muutamalla osallistujalla. Boffaus osoitti jälleen, että se ei jotenkin pysty olemaan vain kiva sillointällöin-harrastus, kuten esim. salilla käynti tai vaikkapa laskettelu. Sen sijaan se tunkee ja vaikuttaa mun koko elämään. Halusin sitä tai en. ÄH! Miks ihmiset riitelee!

Ja nyt kun aiheeseen päästiin, niin meiltähän meni myös astianpesukone rikki. Käsitiskiä sitten vaan! Tässä kämpässä ei kyl ikinä tuu pysymään siisteys käsipelillä, se on varma! Kesäopiskeluista puolestaan sellaista, että Elämänkatsomustiedon kurssi, johon mun piti elokuussa osallistua, täyttyi kokonaan parissa päivässä (ilmoittautuminen aukes mun ollessa leirillä, enkä oikeen jaksanu keskittyä siihen sillon) ja mun kandidaatintutkinto saatto sitä myöten siirtyä vuodella eteenpäin. Tervetuloa vaan psykiatriat ja kaikki muut ylimääräiset opinnot, mitä mun pitää nyt tehdä tän takia. Joku opintoneuvoja sais nyt kertoo mulle hei vähän elämästä.

Eli summa summarum: Pari viikkoa ollu täynnä jonkinsorttisia epäonnistumisia, niin työn, opiskelun, harrastusten, kodin sekä ihmissuhteiden puolella. Tietty valoisempiakin hetkiä on mukaan mahtunut, mutta suht syvissä vesissä on lähinnä tultu majailtua. Nyt ois ehkä paikallaan vaan yrittää hetkeksi pysähtyä ja keskittyä hyviin juttuihin;  nauttia kesästä ja vaan chillata hetki.