Summer of -13

Kesä. Se tuli, se oli ja se meni. Mitä jäi käteen? Mitä ylipäätään tapahtui?

Lähinnä oma kesäni herran vuonna 2013 koostui seuraavista asioista:

Juttu on niin... 

...Hesburgeriin, aina luottaa voit kuin ystäviin. Näin siis myös työnantajana. Kesän alussa koin rahanhimoissani paluun rakkaseen hampurilaisfirmaan, jonka luulin jo vuosi sitten jättäneeni kauas menneisyyteen. Aluksi oli oikein hauskaa. Ensimmäiset työvuorot sujuivat mukavalla nostalgia-asenteella. Ei se työ usean kuukauden tauon aikana nyt erityisen mukavaksi ollut muuttunut, mutta oli hauskaa nähdä kaikkia työkavereita pitkästä aikaa, ja mikä erityisesti: Saada rahaa.

Varsin nopeasti tämä rakas pitkäikäinen työpaikkani alkoi kuitenkin tuntua just niin puuduttavalta, kuin mitä se pahimmillaan voi olla. Asiaa ei myöskään helpottanut pari komennusta vierailevaksi tähdiksi joihinkin muihin hese-yksiköihin, jolloin en saanut nauttia edes mahtavasta Rex-hengestä(tm). Tilin saldo näyttää hesekesän jälkeen kuitenkin sen verta mukavalta, että en kadu päätöstä ottaa bonuskierros hampurilaisiin. Toista bonuskierrosta ei tosin enää tule.

 

Ätikin on varmaan iloinen... 

...Kun saa nähdä oman ripari-ikäisen muksunsa albassa kirkon pihalla. Ja niin olen muuten minäkin, sillä konfirmaatio on merkki siitä, että rippileiri on vihdoin ohi for good. Tänä kesänä oma riparionni ei tuonut mulle mitenkään poikkeuksellisen huippuja leirejä. Mukavan hengailun sijaan riparityö alkoi tuntua ihan oikealta työltä ja viikon jälkeen kotiin saapui varsin uupunut minä. Cityriparikaan ei rankkuudessaan ollut yhtään helpompi. Aion silti jatkaa ripareita hyvillä mielin, sillä niissä oikeasti tuntuu siltä, että tekee jotakin tärkeää. (toisin kuin hesellä) Tekee jotain sellaista, joka vaikuttaa monen nuoren elämään, toisten enemmän ja toisten vähemmän. Toisille avata mahdollisuuksia erilaiseen elämään ja toisille olla olkapäänä jaksamaan eteenpäin. Toisille kertoa elämästä, kuolemasta, ystävyydestä ja Jumalasta ja toisille vaan tarjota hauska viikko. I like it. Mutta raskasta puuhaa se voi olla. Sen huomasin.

Keisari, Keisari, Keisari... 

...keisari, keisari, keisari! Kesän yksi ehdoton ykköstapahtuma, Sotahuuto, sijoittui tänä vuonna elokuun alkuun. Sotahuudosta täytyy sanoa, että turpaan ottaminen ei ole koskaan ollut yhtä mukavaa, kuin mitä se tällä kertaa oli. Koko viikonloppu otettiin dunkkuun, mutta pahus vieköön mitä väliä! Ainakin itsellä oli kivaa! Erityisen mukavaksi tilanteen teki se, että poffauspiireissä paljon ikävää mielialaa ja eripuraa aiheuttaneet ajatukset loistivat poissaolollaan. Oli niinsanotusti coolia, että Etelän Imperiumi oli kertaalleenkin jotain muuta kuin läjä paskaa, jossa kenenkään ei ole kiva olla. Awesome.

Vapaa-aika ja ihmissuhteet... 

...mitä ne on? Kesän herkkuihin on kuulunut se, että en oo tehny mitään, enkä nähnyt ketään. Tilanne on tosin nyt jokseenkin korjaantunut loppukesästä, kun uuden opiskeluvuoden alkaessa lähes päinvastaiseen suuntaan. Nyt tuntuu jo lähespä siltä, että aika ei millään riitä siihen, että näkisi kaikkia ihmisiä tarpeeksi. Ainakin hyvää kontrastia keskikesään jossei muuta. Mutta for real! En käyny kesällä (as in, ennen peruskoulujen alkua) kertaakaan jätskillä, biitsillä tai 'puistopiknikillä'. En ostanu kertaakaan herkkuja torilta, enkä oikeen tehny mitään muutakaan jännää, mitä ennen kesää mun piti tehdä. Ehkä nyt syksyllä mä saan uutta sporttia lähtee himastaki johonki. Nyt kun oon saanu hankittua polkupyöränkin. Vitsit se on hieno! Aito 80-luvun kiituri! Sitä on sit hyvä pimeinä talven iltoina tuunata.

Nyt kun uusi opiskelusyksy on alkanut voin laittaa pisteen kesän tapahtumille ja siirtyä kohti uusia opiskeluja. Tai ainakin siirtyisin, jos en olisi tyrännyt kaikkia kurssi-ilmoittautumisia. Katsotaan nyt, mutta jossen kohta ryhdistäydy noissa opiskeluissa, niin voi olla vaikea saada koko settiä mahtumaan siihen seitsemään (7) vuoteen :D