Jumala-aiheista pohdintaa

Mä tiskasin tänään astioita. Niistä suuri osa oli mun omia astioita, mutta siellä oli myös muiden astioita. Astioita, joita mä en ollut liannut taikka sotkenut. Astioita, joilta mä en ollu tehny ruokaa. Tiskasin ne silti. Ei se juuri minkäänlainen vaiva ollut. Mulla oli hyvin aikaa ja kyky tehdä niin.

Sunnuntaina kirkossa puhuttiin anteeksi antamisesta. Siitä, kuinka meidän tulisi armahtaa toinen toisiamme ja antaa toisillemme anteeksi. Pappi sanoi saarnassaan mielestäni äärimmäisen osuvasti, että kun annamme toisillemme anteeksi, luovumme omasta oikeudestamme kantaa kaunaa. Siinä sitten kirkossa näitä asioita kuunnellessani eksyin miettimään Jumalaa ja uskomista. Eksyin siis niin sanotusti tosi syviin vesiin. Millainen Jumala on? Onko se hyvä, paha vai ruma? Vai kenties tyhmä, laiska ja saamaton? Rakastava? Kaikkivaltias? Oikeudenmukainen?

Monilla uskonnollisilla yhteisöillä on harvinaisen selkeä kuva siitä, millainen Jumala on. Ja kun puhun tässä uskonnollisista yhteisöistä tarkoitan nimenomaan kristittyinä itseään pitäviä yhteisöjä. Lähes poikkeuksetta kaikki yhtyvät siihen näkemykseen, että Jumala on armollinen ja rakastaa ihmistä. Toki Jumalaan liitetään myös monia muitakin osuvia adjektiiveja, mutta juuri tämän armon nostan nyt syynäykseen. Mitä on armo? Kun sanotaan, että joku tai jokin on armollinen, niin mitä sillä tarkoitetaan? Kuinka paljon esimerkiksi Jumala on armollinen?

Jotkut tiukemman linjan sedät on tosi innokkaita tuomitsemaan joskus hyvinkin jyrkästi ihmiset ja heidän tekonsa. Tuomitsemaan jopa jotkut helvettiin Saatanan seuraksi. Silti ihan tasan samat henkilöt puhuvat armosta ja siitä kuinka Jumala armahtaa ihmistä? Jumala on siis armollinen, mutta vain harvoille ja valituille? Jos sinä toimit oikein, niin Jumala voi olla armollinen sinullekin. Tuntuu, että tällaisessa puheessa ”armo” on osittain pelkkää retoriikkaa. Ihmiset ja heidän tekonsa tuomitaan ja armo isketään tiskiin silloin kun se parhaiten sopii. Armoa voidaan siis käyttää hyvin valikoidusti. Vaikka siirryttäisi laimeampiin piireihin, joissa tuomitseminen ei ole niin ajankohtainen sana, länsä on ajatus, että Jumala armossaan on päättänyt pelastaa ihmiset, muttei kuitenkaan ihan jokaista. Tässäkin ajatuksessa on ongelma, sillä jos asiaa todella miettii, niin Jumala ei voi olla todellisen armollinen, ellei hän pelasta kaikkia. Kerron miksi ajattelen näin.

Jos uskotaan, että Jumala on kaikkivaltias, mikä on kristillisten yhteisöjen keskeinen oppi, täytyy Jumalan olla silloin kykenevä kaikkeen. Uskotaan myös, että Jumala on kaiken luoja (myös itsensä?). Oletettavasti kaikella tarkoitetaan tosiaan ihan kaikkea: Maailmaa, ihmisiä, eläimiä, Saatanaa ja enkeleitä, taivasta ja helvettiä. Mutta näiden olemassaolevien olioiden lisäksi kaikkeen kuuluu myös ajatukset ja tunteet, käsitteet ja moraali. Jumala on kaikenluojana luonut myös oikeudenmukaisuuden, rakkauden, tuomitsemisen, ja tietysti sen armon. Jumala on siis voinut määritellä tietyt asia oikeiksi ja tietyt vääriksi. Väärille teoille hän on asettanut rangaistukset (joiden on pakko olla oikeudenmukaisia, sillä Jumala itse on määritellyt sen, mikä on oikeudenmukaista ja mikä ei). Mutta ovatko nämä rangaistukset armollisia vai armottomia? Jos Jumala on armollinen, niin tietysti silloin rangaistustenkin kuuluisi olla armollisia. Tai sitten niitä ei tulisi olla lainkaan?

Kaikista Jumalan asettamista tuomioista syntiinlankeemuskertomus on kaikkein perinteisin. Siinä ihminen sortuu syntiin ja Jumala asettaa synnin palkaksi kuoleman. Valoitetaan syntiinlankeemusta lisää katsomalla Jehovan todistajien ”mitä raamattu todella opettaa” -kirjaa. Ja vaikka seuraava onkin Jehovan todistajilta, eikä ole siis virallisesti kristinuskon oppia, tulee se yllättävän lähelle sitä, mitä monet ihan oikeatkin kristilliset yhteisöt ajattelevat, uskovat ja opettavat.
”Syömällä hedelmää he [Eeva ja Aatami] rikkoivat tahallaan yksinkertaista ja järkevää käskyä. He halveksuivat taivaallista Isäänsä ja hänen valtaansa. Tällainen epäkunnioitus rakkaudellista Luojaa kohtaan oli anteeksiantamatonta” 

Tässä mulle iskee silmään pari kohtaa:
1) Jos Jumala on kaikkivaltiudessaan luonut ihmisen paratiisiin, miksi hän on luonut sinne yhden puun josta ei saa syödä? Ihan yhtä hyvin hän olisi voinut jättää sen luomatta. Mutta silti hän luo tämän puun ja käskee, ettei siitä saa syödä, koska silloin kokee hirveän rangaistuksen. Tietysti kaikkivaltiudessaan Jumala on jo luonut sen rangaistuksenkin jo etukäteen silloin kun loi koko hyvän ja pahan tiedon puun. Ja en tiedä muista, mutta mun mielestä käsky olla syömättä yhdestä puusta koska se on jännä puu on kaikkea muuta kuin järkevä käsky. Yksinkertainen se on, mutta kuitenkin harvinaisen random.

2) Kohdassa sanottiin myös, että syntiinlankeemus oli anteeksiantamatonta. Miksi? Kenen mielestä se oli anteeksiantamatonta? Ihmisen? Jumalan? Tietysti sen täytyy olla Jumalan, sillä hän on kaikkivaltias ja luonut koko anteeksiannon käsitteen. Voidaan kuitenkin pohtia, että onko jostain random puusta syöminen jotain sellaista, jota oikeasti armollinen Jumala ei voisi antaa anteeksi,. Syntiinlankeemuksessa ihminen ikään kuin oppi ”kyvyn tehdä syntiä”, ja kaikkei pienimmästäkin synnintekemisestä Jumala langetti suurimman mahdollisen rangaistuksen, eli kuoleman. Tietenkään tämä ei ole vielä se kohta, miksi Jumalaa pidetään tai ei pidetä armollisena, vaan se liittyy paljon myöhemmin tulevaan lupaukseen pelastuksesta. 

Pelastaminen on epäilemättä armollista toimintaa, mutta siihenkin on oma twistinsä. Pelastus sanana tuo mieleen asioita kuten ”pelastaa auto-onnettomuudesta” tai ”pelastaa henki”. Kun Jumala toimii pelastajana tulee mieleen, havainnollistavia esimerkkejä, joissa hän pelastaa meidät tulipalolta tai helvettiin vievästä joesta tai mistälie. Todellisuudessa hän ei kuitenkaan tee mitään muuta kuin ottaa pois oman (kohtuuttoman) rangaistuksensa synnintekemisestä, eli kuoleman. Se tulipalo, jolta Jumala meidät pelastaa on hänen itsensä sytyttämä. Ja niin kauan kuin hän ei ota tätä rangaistusta pois kaikilta heiltä, joille hän on sen langettanut, ei hän todella voi olla armollinen. Jos Jumala ottaa rangaistuksensa pois vain heiltä jotka tekevät tiettyjä juttuja (kuten uskovat Jeesukseen vapahtajana jne.) ei tilanne ole näin. Silloin tilanne on se, että Jumala tekee mahtavuudessaan ihan mitä tahtoo ja meidän täytyy pitää häntä ”armollisena” vain siksi, että hän pelastaa edes jonkun. Jos käyttäydyn hyvin se olen ehkä minä.

 

Kehitän tähän nyt jonkun esimerkin:

Oletetaan että on pieni kaupunkivaltio. Kaupungin kuningas on säätänyt valtioonsa erittäin suuren määrän erittäin tiukkoja lakeja. Lait ovat hyviä, järkeviä ja niiden noudattaminen johtaisi hyvään elämään kaikille, mutta jyrkkyytensä ja runsaan määränsä takia ihan jokaista lakia on lähestulkoon mahdotonta noudattaa. Yhtenä päivänä kuningas kuulee, että jotkut valtion kansalaiset ovat laiminlyöneet näistä laeista yhtä tai useampaa. Suivaantuneena tästä hän kutsuu koolle kaikki valtionsa kansalaiset. Kuningas sanoo: ”Koska ette totelleet lakejani, te ette selvästikään rakasta, ettekä kunnioita minua. Olen oikeudenmukaisuudessani päättänyt rikoksellenne rangaistukseksi kuolemantuomion, joten teistä jokaisen on nyt kuoltava.”

Kuitenkin juuri ennen massateloitusten toimeenpanoa kuningas päättääkin, että kaikki ne jotka osaavat laulaa valtion kansallislaulun ovat sen arvoisia, että heidät pelastetaan. Näin kansalaiset alkavat laulaa, osa kauniilla sävelmällä, osa rumalla, osa unohtelee sanoja. Jotkut taas eivät kuulleet koko tehtävänantoa. Kun laulut on laulettu, kuningas pitää uuden puheen: ”Olen varsin tyytyväinen teihin, jotka lauloitte kansallislaulun kauniilla sävelmällä ja olenkin teidän kohdallanne päättänyt toimia vastoin itse säätämiäni lakeja ja armahtaa teidät tältä asettamaltani rangaistukselta. Loput teistä saakoot kuitenkin sen, mitä te minun mielestäni ansaitsette!” Ja näin loput kansasta marssivat tapettavaksi. Oliko tarinan kuningas armollinen?

Voidaan ajatella, että kuningas osoitti osalle kansalaisistaan armeliaisuutta kun ei teloittanutkaan heitä vaikka laki niin sanoi. Kuningas oli kuitenkin säätänyt omat lakinsa itse, eikä niitä vastoin toimiminen ollut hänelle itse asiassa teko eikä mikään. Sen lisäksi hän olisi voinut säätää kansalaistottelemattomuudesta minkä tahansa rangaistuksen ja muokata sitä ja lakejaan ylipäätänsä missä kohtaa tahansa. Mielestäni tarinan kuningas ei osoittanut kansalaisillensa armoa vaan mielivaltaa.

No mikä sitten olisi ollut armollista? Olisiko kuninkaan valtion pitänyt olla sellainen, ettei lain rikkomisesta olisi annettu mitään rangaistusta? Sanoisin että asia itseasiassa on pitkälti juuri näin. Mutta mikä olisi ollut silloin koko lain funktio? Alkaisivatko kansalaiset hyppiä seinille, kun mistään ei tulisi enää rangaistusta? Tai ehkä vielä tiukempi kysymys: Tekisikö se kansalaisista Kuningasta mahtavampia, sillä ilman rangaistuksiahan kuninkaalla ei olisi enää mitään aseita kansalaisiansa vastaan. Koko homman juju oli kuitenkin siinä, että kuninkaan säätämät lait olivat laadultaan niin erinomaiset, että niitä noudattamalla hyvä ja kokonaisvaltainen elämä oli taattu. Jos jengi todella noudattaisi kuninkaan lakeja ei valtiossa olisi mitään ongelmia. Ja siinä vaiheessa kun tyypit todella tajuaisivat tämän, alkaisivat he ehkä toimimaan lakien mukaan. Ainoa rangaistus mitä kuningas tässä tarvitsee on se, että henkilöt jotka eivät noudata lakeja eivät luultavasti elä yhtä hyvää ja mukavaa elämää kuin muut. Eivät he tarvitse siihen päälle enää mitään ylimääräisiä joukkorangaistuksia. Ainoastaan silloin kun alkuperäiset lait olisivat jotain muuta kuin armolliset ja hyvät tarvitsisi kuningas todella rangaistuksia ylläpitämään asemaansa. Kuninkaan asema kuninkaana on näin saatu kunnioituksella ja arvostuksella, eikä olemalla kansalaisiaan mahtavampi ja omaamalla kyvyn tehdä heille mitä hän tahtoo.

Mutta mietitään kysymystä vielä: Mitä jos joku ei noudatakaan annettuja lakeja. Jos kaikki pelastetaan riippumatta siitä, mitä he tekevät, tekeekö se Jumalasta[kuninkaasta] ihmisen alamaisen, eikä toisinpäin? Näen, että asia on osittain juuri näin, mutta se ei ole huono asia. Toinen esimerkki valottaa tätä ajatusta:
Jos Jumala olisi säätänyt, että ihmisen tulisi huolehtia keittiöstään. Ne joiden keittiö on kaikista siistein, Jumala pelastaa, mutta muut, joiden keittiö on likainen ovat ansainneet kuoleman. Tämä olisi uskomatonta mielivaltaa, mutta toisaalta kaikkivaltiudessaan Jumala olisi voinut säätää tämän ihan yhtä hyvin kuin minkä tahansa muun jutun maailmassa. Jumala kuitenkin tietää, ettei yksikään ihminen onnistu pitämään keittiötään ihan täysin puhtaana. Mitä Jumalan tulisi tehdä, jotta häntä voisi pitää armollisena? Hänen pitäisi tulla ja siivota keittiöt itse. Eikä vain yhtä keittiötä vaan jokaisen. Näin ihmisten suurin rangaistus tottelemattomuudesta olisi se, että he olisivat joutuneet elämään likaisessa keittiössä. Jokainen ihminen tulisi kuitenkin pelastaa, jotta kyseessä olisi todellinen anteeksianto.

Koska jos minä, kuten alussa totesin, voin antaa kämppiksilleni anteeksi ja tiskata heidänkin astiansa, on selvää, että Jumalankin tulee pystyä. Muutenhan olisin Jumalaa korkeammalla armeliaisuudessa ja se jos mikä olisi ikävä ajatus. (otetaan huomioon, että Jumala on kaikkivaltias ja näin syntisyyden poisottaminen ihmisten harteilta pitäisi olla hänelle toimintana vähintäänkin yhtä helppoa kuin mitä astioiden tiskaaminen on minulle) Ja jos ihminen kykenee Jumalaa korkeampaan armollisuuteen ja anteeksiantoon, voidaan silloin sana 'armollinen' jättää Jumalaa koskevien sanojen joukossa nimenomaan vain retoriseksi lisäksi. Jumalan on siis tultava itse ja tiskattava ihan kaikkien astiat. Ja kyllä, tämä vaatisi alentumista. Tämä johtaisi siihen, että ihmiset voisivat rellestää keittiöissään minkä taitavat ja sotkea ihan täysin, koska Jumala tulisi kuitenkin tiskaamaan. Mutta onko sekään paha asia, jos Jumala alentuu ihmisten pompoteltavaksi eikä vice versa? Eikö se ole loppujenviimetteeksi juuri sitä armoa? Jumala ei ainoastaan luovu oikeudestaan kantaa kaunaa ihmisille, vaan hän myös luopuu mahdollisuudestaan ylivaltaan. Ja näinhän asia todella on. Sillä eikös muuan Jeesus Kristus ollutkin aikanansa kaikkien pompoteltavana, ihmisten alistamana. Ihmisten palvelijana, tiskaamassa ne ihmisten likaiset astiat jotta jokainen, siis ihan jokainen, pelastuisi?