Ystäväni kysyi minulta, että miten mun opiskelut ja muu elämä on lähteny nyt syksyllä käyntiin. Vastasin, että aika verkkaisesti. Sanoin, etten ole oikein saanut vielä syksyn rytmiä käyntiin. Tästä hän kysyi, että olenko siis yhä hieman kesälomalla.
Kyllä. Olen ihan älyttömän kesälomalla.
Kesälomalla oleva ihminen ei jaksa keskittyä työhön tai opiskeluun. Hän ottaa päivän kerrallaan ja elelee eteenpäin rauhassa ilman stressiä tai deadlineja, ilman tenttejä tai ilman työaikoja. Tällainen elämänmalli sopii varsin huonosti syyskuulle. Tämä sopii varsin huonosti silloin kun pitäisi lukea sivuainetta, keksiä graduun aihetta ja suorittaa itsenäistä opiskelua. Tämä sopii varsin huonosti suunnitelmiin valmistua edes joskus ja päästä elämässä eteenpäin.
Mutta kun arki on niin raskasta. Eikö voisi vaan lomailla?
Kylmä totuus on se, että kohti talvea ollaan kuitenkin taas menossa. Pyöräilykelit loppuu ja kohta on lumi maassa. Päivät lyhenee ja pimeys lisääntyy. Kohta jälleen kaamos kurkkii ovella. Tuleva jännittää, mutta ei hyvällä tavalla. Tiedän, mitä liika pimeys tekee mun mielialalle. Ja kun ottaa huomioon sen, minkälainen mieliala mulla on jo nyt kesän ja alkusyksyn aikana aivan liian usein ollut, tulee tulevasta talvesta mahdollisesti todella rankka.
Joten eikö voitaisi vaan palata siihen kesään? Edes hetkeksi? Aloittaa syyslukukausi sitten vaikka vasta ensi viikolla? Antaa kalenterin olla vielä vähän aikaa tyhjä? Välttää vastuuta oman elämänsä hallitsemisesta vielä tovin? Lupaan kyllä sitten syksyllä olla taas aktiivinen, jämäkkä ja aikaansaava.
Joo?
Kyllä. Olen ihan älyttömän kesälomalla.
Kesälomalla oleva ihminen ei jaksa keskittyä työhön tai opiskeluun. Hän ottaa päivän kerrallaan ja elelee eteenpäin rauhassa ilman stressiä tai deadlineja, ilman tenttejä tai ilman työaikoja. Tällainen elämänmalli sopii varsin huonosti syyskuulle. Tämä sopii varsin huonosti silloin kun pitäisi lukea sivuainetta, keksiä graduun aihetta ja suorittaa itsenäistä opiskelua. Tämä sopii varsin huonosti suunnitelmiin valmistua edes joskus ja päästä elämässä eteenpäin.
Mutta kun arki on niin raskasta. Eikö voisi vaan lomailla?
Kylmä totuus on se, että kohti talvea ollaan kuitenkin taas menossa. Pyöräilykelit loppuu ja kohta on lumi maassa. Päivät lyhenee ja pimeys lisääntyy. Kohta jälleen kaamos kurkkii ovella. Tuleva jännittää, mutta ei hyvällä tavalla. Tiedän, mitä liika pimeys tekee mun mielialalle. Ja kun ottaa huomioon sen, minkälainen mieliala mulla on jo nyt kesän ja alkusyksyn aikana aivan liian usein ollut, tulee tulevasta talvesta mahdollisesti todella rankka.
Joten eikö voitaisi vaan palata siihen kesään? Edes hetkeksi? Aloittaa syyslukukausi sitten vaikka vasta ensi viikolla? Antaa kalenterin olla vielä vähän aikaa tyhjä? Välttää vastuuta oman elämänsä hallitsemisesta vielä tovin? Lupaan kyllä sitten syksyllä olla taas aktiivinen, jämäkkä ja aikaansaava.
Joo?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti