Kesken Kaiken

Tovi on kulunut jo ilman yhden yhtä päivitystä. En ole vaan yksinkertaisesti saanut sellaista aikaseksi. Suurimmat syyt tähän on seuraavat:

1) Mua ei oo kiinnostanu mikään / en oo saanu ajatuksistani kiinni

2) Mulla ei oo ollu ylimäärästä aikaa kirjotella.

Vuosi tähän mennessä on ollut jokseenkin erilainen kuin monet muut tähän mennessä. Jotenkin tavallista paljon ahdistuneempi fiilis on ollu läsnä, joskus enemmän, joskus vähemmän. Ja vaikka keskimäärin päivät on ihan samanlaisia kuin aina ennenkin, ja mulla menee monessakin suhteessa erittäin mukavasti ja hyvin, tämä ikävä uusi ääni jomottaa turhan usein takaraivossa.

Mutta miksi näin on?

Kysymykseen olisi itsekin oikein mukava saada jokin yksiselitteinen vastaus. Jonkinasteista heräämistä universaaliin eksistentiaalikriisiin on tapahtunut. Oon kelannu omaa elämääni, ennen kaikkea sitä mitä haluan siltä nyt ja tulevaisuudessa. Tulevaisuudenkuvani jotenkin romahtivat täysin tässä kevään aikana selittämättömästä syystä. Yht'äkkiä vain heräsin jonkinlaiseen erilaiseen todellisuuteen. Mietin olenko väärällä alalla? Minkälainen ihminen minä olen? Minkälainen ihminen minä haluaisin olla? Minkälainen minun kuuluisi olla? Kutsunko vääriä ihmisiä ystäviksi ja vääriä vieraiksi? Olenko ollut läsnä siellä missä minun olisi hyvä olla? Mikä on elämän tarkoitus?

Mitkä ovat ne asiat, jotka tekevät minut onnelliseksi?

Olen pyöritellyt mielessäni lautapelivertausta. Kun alan pelata lautapeliä luen ensimmäisenä pelin säännöt. Tärkeimpänä näistä on se, kuinka kyseinen peli voitetaan. Tämän jälkeen jokainen siirto, jonka pelissä tekee tähtää kohti tätä maalia. Jokaisella vuorolla mietitään, mikä olisi järkevää tehdä ja mitkä peliliikkeet mahdollistavat toisia, tai sulkevat toisia pois. Näin peli etenee johdonmukaisesti kohti päämäärää.

Mutta miten mä voin tehdä oikeita siirtoja omassa elämässäni, jos en tiedä sitä maalia jota kohti olen pyrkimässä? Miten mä voin tehdä oikeanlaisia peliliikkeitä, jossei kukaan ole kertonut mulle sääntöjä? Ja vaikka joku liike näyttäytyisikin järkevältä nyt, tuhlaanko siinä kuitenkin vahingossa mahdollisuudet voittoon? Elämä on paljon vaikeampi laji kuin lautapelit.

Korjatakseni tämän olen yrittänyt koko alkuvuoden ahtaa itselleni kalenterin niin täyteen ohjelmaa, kuin vain suinkin pystyn. Ettei vaan mikään mahdollisuus menisi vahingossa ohi. Jotten vahingossakaan sulkisi ovia miltään potentiaaliselta tulevaisuudeltani.

Mutta muuttuuko mikään lopulta? Kuinka paljon mun elämä itseasiassa kuitenkaan on erilaista kuin ennen? Onko tämänlaiset eksistentiaaliset pohdinnat todella muuttaneet mun elämänsuntaa ja arkea johonkin?

Yllättävän vähän.
Ehkä olen vasta alussa.