maanantai 4. maaliskuuta 2013

NERD ALERT!!! NERD ALERT!!!


”He katsoivat kummissaan, kun sillalle heidän eteensä juoksi tummahiuksinen pikkupoika repaleisissä rääsyissä. Ryhmä pysähtyi miettimään, mitä ihmettä tämä köyhä pieni poika tekee sotatantereella. Taistelu kun saattaisi syttyä millä hetkellä hyvänsä! Pikkupoika laittoi sormet suuhun ja irvisti heitä kohti näyttäen kieltä. Tämän tehtyään hän juoksi pois”

Viikonloppuna palattiin aikakapselilla 2000-luvun puolenvälin kieppeille, kun ensimmäistä kertaa vuosiin lämähti käyntiin Dungeons & Dragons roolipelisessio! Ilokseni sain huomata, että tämä yläaste- ja lukioaikani yksi ykkösharrastuksista oli edelleen ihan yhtä nörttiä kuin aina ennenkin. Itse istuin pelinjohtajan (ylinörtin) paikalla. Pelaajat tanssisivat siis pitkälti mun pillieni mukaan, mun itse kehittämässä tarinassa, mun itse kehittämissä luolastoissa. Olin panostanut peliin yllättävän paljon ja parissa asiassa vein koko pöytäroolipelaamisen uudelle tasolle: taustalla soi aina jokaiseen tilanteeseen erikseen valitut musiikit ja kahteen otteeseen mulla oli näyttää pelaajille pelin tapahtumapaikoista lyijykynä-pohjapiirroksen lisäksi myös minecraftilla tehty 3d -visualisaatio.

Pöytäroolipelin pelinjohtajana olemisessa on todella hauskaa itse pelin suunnittelu. Homma ruokkii omaa mielikuvitusta ja luovuutta ihan älyttömän paljon! Vaikka luolastojen piirtely ja sopivien vihollisten keksiminen on paikoin jopa varsin työlästä pakkopullaa, on pelin juonen, yksittäisten tapahtumien ja lukuisien henkilöhahmojen keksiminen sen sijaan tosi maukasta. Ihan kuin kirjaa kirjoittaisi, mutta kuitenkaan ilman minkäänlaista kirjallista ulosantia. Fantasiamaailmaan uppoutuminen on aina hauskaa, mutta vielä hauskempaa se on silloin kun kyseessä on oma itse keksimä fantasiamaailma. Ja kun omat kaverit uppoutuu tähän itse keksimään fantasiamaailmaan ja vieläpä kehuu sitä, sen historiaa ja henkilöhahmoja on fiilis aikas mieletön.


All in all, oon tästä eteenpäin erittäin valmis elävoittämään tämän hetkeksi jo historiaan jääneen harrastuksen aina silloin tällöin, pariin otteeseen vuodessa. Niin tuli tehtyä jo Warhammereille jokunen vuosi sitten. Nyt on pöytäroolipelien vuoro.
Nykylauri ja yläasteikäinen nörttilauri lyövät kättä päälle hyväksyvin katsein.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti